Paikallinen puhelin

Nyt on sitten käyty ostamassa kielitaitoisen ystävän avustuksella paikallinen (halvin mahdollinen) puhelin prepaid-liittymällä. Paikalliseen tapaan ostaminen kesti noin tunnin.

Ystävä kertoi, että puhelinfirma on valtion omistuksessa ja kaikki toiminta tapahtuu sen kautta. (Ensivaikutelma oli samanlainen kuin asiointi ennen vanhaan KELAn konttorissa.) Eli ensin jonotettiin ikään kuin ilmoittautumaan ensimmäiselle tiskille. Sieltä saatiin jonotusnumero asiakaspalveluun. Onneksi meitä ennen oli numerolapun mukaan vain kolme asiakasta. Vaikka en kyllä huomannut, että meitä ennen olisi kukaan kuitenkaan saanut palvelua. Siinä tokalla tiskillä ostettiin puhelin ja selvitettiin voiko sen maksaa luottokortilla. Onneksi se onnistui.  Ostin tietysti halvimman (maksoi noin 55 euroa). Senjorita siinä kirjoitteli paperit valmiiksi, samalla kun tarkisti mun passin. Sitten mentiin uudestaan jonottamaan uudelle tiskille maksaaksemme puhelimen. Taas tarkastettiin passi ja suoritettiin maksu.

Ja eikuin takaisin jonottamaan sille tiskille nro 2, jossa jo senjorita onneksi odotteli meitä eikä ollut ottanut uutta asiakasta siihen väliin. Nyt sain puhelimen, joka tuunattiin siinä samassa valmiiksi.

Lisää puheaikaa täytyi ostaa taas tiskiltä nro 3. Onneksi ei ollut jonoa ja saimme homman hoidettua suht nopeasti. Ja onneksi mulla oli käteistä mukana, koska puheaikaa ei saa ostettua luottokortilla. Puheaikaa saa muuten ostaa vain korkeintaan (olikohan se nyt???) 300 pesolla, eli noin kympillä kerrallaan. Ja puhelut maksaa kuulemma moninkertaisesti enemmän kuin Suomessa. Ystävä sanoi, että koko homma sujui todella nopeasti varrattuna hänen samanlaiseen kokemukseen.

PS: Selvisi se maitopussijuttukin. Ei niissä pusseissa, joissa oli hedelmien kuvia, ole maitoa. Niissä on mehua.

PS2: Odottakaahan kun kerron täkäläisestä koulusta. Pitää vaan vielä ottaa lisää selvää asiasta. Mutta ainakin ensimmäiset jutut kuulostivat tosi oudoilta. Liitän tähän muuten kuvan paikallisesta koulupuvusta. Olin kuin mikäkin stalkkari, kun otin kuvan meidän keittiön parvekkeen säleikön läpi.