Kaupat

  

Lähteminen ostoksille on aina suunnittelun takana, sillä kaikki kaupat ovat hyvin pitkälti erikoistuneet vain tiettyihin tuotteisiin. Olemme löytäneet yhden kauppakeskuksen missä on hieman jokaiselle jotakin. Kauppakeskus on kuin Kotkan Pasaatin yksi kerros lisättynä alakerran ruokakaupalla ( TATA-nimeltään). Muut kaupat ovat hajallaan ympäri kylää. Yhdestä kaupasta saa juustoa, toisesta hedelmät ja kolmannesta pelkät leipomotuotteet. Meidän lähiruokatavarakauppa on parin kilsan päässä ja on MicroMacro nimeltään (muistuttaa sekaista Siwaa). MicroMacrosta saa melkein kaikkea mitä Suomen Siwastakin saisi.

Kauppojen tuotteita myös yhdistellään mielestäni perin omituisesti. Olen törmännyt kauppaan, jossa on myytävänä apteekkitavaraa ja nalleja, toisessa kaupassa oli myytävänä villalankoja ja naisten alusvaatteita ja kolmannesta kaupasta löytyi ruohonleikkureita ja hevosille satuloita. Vaatekaupat ovat vaatekauppoja, mutta nekin on eroteltu naisiin, lapsiin ja miehiin. Eli kaikkea saa mutta eri kaupoista.

Entäs sitten tuotteet? (Tähän täytyy kyllä vielä lisätä minun oma ostoksilla käyntilisä. Minähän ostan oletuksella, että paketissa on sitä tavaraa mitä pakkauksen kuvassa näkyy tai kaivan sanakirjan esille ja yritän tarkistaa sanan. Useinmiten sitä ei löydy sanakirjasta.) Tuotteita kyllä löytyy varsinkin TATA:sta, mutta sielläkin omat omituisuutensa. Olen mm. ihmetellyt, että miksi esim. hammastahnoja, shamppoita tai WC-paperia löytyy kolmesta eri paikasta täysin eri puolelta kauppaa. Kaikki tuotteet ovat myös hyvin pienissä pakkauksissa. Muropaketit ovat 1/3 osa suomalaisista paketeista, voipaketti painavimmillaan painaa 200g ja pyykinpesuainepussi on puolikas suomalaisesta. Poikkeuksena Mate-tee jota löytyy valtavissa pusseissa (vastaa meidän 2kg jauhopussia) ja hyllyrivittäin.

Ruokakaupan perällä on yleensä liha, leikkele, juusto ja lämminruoka/salaattitiski (viimeisin sisältää pizzaohjia, paistettua kanaa, paistettuja patonkeja, ravioleja, pastakastikkeita yms.) Viimeisimmällä kauppareissulla jonotin makkaraa ja juustoa noin 20 minuuttia. TATA:ssa tiskillä on numerolaput mutta ei taulua, joka näyttäisi milloin on sun vuoro. Aika hyvin on tullut opittua numerot kun jännittää tunnistaako oman vuoronumeronsa puhuttuna. Kaupan peräseinän pituisella tiskillä olevat vuoronumerokoneet ovat myös jaettu tiskin tuotteiden mukaan. Eli pitää osata ottaa vuoronumero oikeasta koneesta, eikä huomata 20 minuutin jonottamisen jälkeen, että onkin jonottanut jauhelihaa eikä makkaraa niin kuin piti. No, sitten jonotetaan uudestaan 20 min makkaratiskille. Leikkeleiden ja juustojen ostaminen tiskiltä onkin oma hauskuutensa. Enää en osta niitä viittomakielellä vaan osaan sanoa, että haluan 200 g sitä ja sitä. Tehostettuna sormella osoittamisella. Ja tiedän, että minulta yleensä kysytään haluanko vielä jotain muuta.

Myös hedelmien ja vihanneksien ostamisessa on omat kiemuransa. Eli ensin valitset hedelmät ja/tai vihannekset (joissakin kaupoissa saat itse pakata ne pussiin toisissa kaupoissa ne kerätään koriin) ja sen jälkeen menet jonottamaan niiden punnitukseen. Vaa'an vieressä seisoo henkilö (jos seisoo, mutta jos ei seiso niin taas odotetaan), joka punnitsee tuotteet sinulle ja kirjoittaa hinnan lapulle, jonka käyt sitten maksamassa kassalle.

Myös pullojen palauttamisessa on omat kiemuransa. (Tosin, en vielä varmasti tiedä mitä pulloja palautetaan ja mitä ei voi palauttaa.) Esim. MicroMacrossa on ovien ja kassojen vieressä ns. palvelutiski. Pullot siis ojennetaan tiskillä työskentelevällä henkilölle, joka asettelee pullot koreihin ja kirjoittaa sulle lapun jolla ilmeisesti saat hyvitystä.

Olen törmännyt myös sellaiseen kummalliseen ilmiöön kuin hamstraamiseen. Jos täältä löytää jonkun mieleisen merkin jotakin tuotetta niin sitä on heti hamstrattava ainakin muutama kappale, koska sitä ei sitten seuraavana päivänä enää ole. Itse olen mm. hamstrannut MicroMacrosta ISOJA Cornflakes-pusseja kun ne pikkuruiset, kahden annoksen, pussit ottavat niin päähän.

Rahan käsittely on sitten oma juttunsa. Ruokakaupassa jonotetaan myös kassalle. (Viime ostoskerralla kaupassa meni tavaroiden etsimiseen noin 45 minuuttia ja kassalla jonottamiseen noin 30 minuuttia). Kassapöydät ovat yleensä ahdettu täyteen viime hetken houkutteita niin että siihen juuri ja juuri saa nostettua pari tavaraa kerrallaan kassaneidin käsiteltäväksi. Toisessa päässä kassapöytää on ihan yhtä vähän tilaa. Kassaneiti käsittelee (todellakin k-ä-s-i-t-t-e-l-e-e) jokaisen tavaran hitaasti ja huolella ja joko pakkaa tavaran itse pussiin tai pakkaaja pakkaa tavaran pussiin. Ja tavarathan pakataan todella pieniin pusseihin ja niin että sinne laitetaan 2 tai 3 tavaraa. Isot lasiset kaljapullot (1litra) pakataan yleensä yksin. Jos tulee joku ongelma rahan kanssa niin kutsutaan paikalle "supervisor" joka osaa ratkaista ongelmat.

Muissa kaupoissa kuten apteekissa, kodinkoneliikkeissä, kenkäkaupassa tms. valitaan tavara, yleensä myyjän avustuksella, joka kirjoittaa paperilapulle (tai tulostaa kuitin) tavaran hinnan. Sitten sinä tai se myyjä vie kuitin rahaa käsittelevälle kassalle, joka rahastaa sinut.

Kauppojen aukioloajat ovat sitten minulle täysi yllätys joka ikinen päivä. Yleisesti ottaen kaikenlaiset kaupat ovat auki noin klo 7tai8 - 12tai13, sitten pidetään siestaa muutama tunti ja kaupat aukeavat taas klo 15tai16  ja ovat auki klo 21tai22 asti. No summittaiset aukioloajat olen oppinut (kantapään kautta) väärään aikaan kauppaa yrittäneenä. Mutta ne kaupat saattavat olla myös kiinni jonkun päivän viikosta. Ja koskaan et tiedä mikä päivä ne sattuvat olemaan kiinni...