THE BIG FACTORY

Pääsivätpä vaimotkin vierailemaan valmistuvassa tehtaassa. Kuumana sunnuntaipäivänä lähdimme liikkeelle tilausajobussilla. Matkahan tehtaalle kestää noin 45-60 minuuttia. Sitä tietä meidän puolisot sahaavat päivästä toiseen. Matkan varrella on tapahtunut kaikenlaista. Kaikilla kun ei ihan ole ajaminen hallussa ja liikennesäännöt ovat mitkä ovat. Markku kertoo melkein törmänneensä ainakin lehmiin, kanoihin ja hevosiin toisista, keskelle tietä, pysähtyneistä autoista puhumattakaan. No, me ei linja-autolla törmätty mihinkään, olihan sunnuntaipäivä.

Ennen kuin tehdaskierrokselle pääsi edes mukaan, piti olla henkilöllisyys todistettuna ja  passinnumerot annettuna jo etukäteen. Pääsimme siis sisään alueelle, joka on kuulemma noin kolme kilometriä päästä päähän. Seuraavaksi saimme lyhyen esittelyn tehtaasta ja sen eri osista. Aika paljon meni ohi korvien mutta eihän se haitannut, olin kuullut melkolailla saman esitelmän jo kaksi kertaa portin ulkopuolella pyörähtäessäni. Muuta ei jäänyt mieleen kuin että, on linjaa, piippua, kattilaa, satamaa, haketta, puuta, lipeää, vettä, kemikaaleja yms. Yhtään numeroa en muista vaikka niitä vilisi puheessa paljonkin. Mutta se kävi selväksi, että tehdas on ISO.

Sitten hyppäsimme linja-autoon takaisin ja pääsimme tehdaskierrokselle. (Voi olla että käsitteet on tässä seuraavassa jutussa ihan päinmäntyä, onhan ne yhden puolibondin käsityksiä.) Ensimmäinen paikka, jossa pysähdyimme oli valtava puupino- ja hakekasa-alue. Jotain sellaista muistan kuulleeni, että tehdas käyttää yhden rekka-autollisen puita muutamassa minuutissa. Siitä voi sitten kuvitella, miten monta rekka-autollista puuta tulee koko ajan tehtaalle ja miten paljon pitää olla varastossa, että homma hoituu. (Olisikohan ollut niin, että kolmen viikon?? vai olikohan niin että kolmen päivän?? varasto pitää olla.)

Seuraavaksi kurvasimme läheltä satamaa. Sen kautta tuodaan ja viedään tuotteita, en muista mitä tuodaan mutta ainakin sellu"pahveja"?? viedään Aasiaan. Niistä sitten kuulemma tehdään paperia. Ajelu jatkuin tehdasalueella ja enimmäkseen näimme putkia, jotka mutkittelivat ja tekivät kaikenlaisia kiemuroita. Ne näyttivät jatkuvan ja riittävän ihan joka paikkaan. Tälläiselle maallikolle tuli mieleen, että miten ihmeessä jokaisen putken kiemura ja tehtävä oli suunniteltu ja rakennettu niin että kaikki toimii.

Paras paikka oli "Uruguayn suosituin ravintola" eli työntekijöiden ruokala. Täytyyhän sen olla, jos työntekijöitä on noin 4000 ja melko suuri osa ruokailee siellä päivittäin. Parissa tunnissa tämä ravintola on ruokkinut noin 3000 ihmistä. Ruoka on kuulemma ihan hyvää, mutta melkolailla samaa päivästä toiseen. Sääntönä on kuulemma, että köntti lihaa on tarjottava. Vaihtoehtona ruokailijalla on ota tai jätä. Ruokalassa on myös allergia/dieettilinja mutta sinne voi mennä vain luvan kanssa. Ruokalassa tarjoillaan myös aamiainen ja iltapala.

Päivän päätteeksi palasimme toimistotiloihin, jossa meille tarjottiin virvokkeita. Oli mukava vierailu vaikka ulkona paahtoi aurinko täydellä terällä.