Aurinko on nyt paahtanut täydeltä terältä kohta kuukauden. Lämpöasteet ovat pysytelleen 30 - 40 välissä. Jopa tälläinen intohimoinen auringonpalvojakin on tehnyt huomioita mm. siitä, että auringonotto on tuskaisaa puuhaa, kylille ei lähdetä koska voi olla ettei JAKSA enää kävellä takaisin, juomaa kuluu päivän aikana litrakaupalla, mutta saman verran sitten varmaan myös hikoilee ja taisinpa saada kokemuksen myös alkavasta auringonpistoksesta.
Muutaman huomionkin kuumasta auringosta olen kantapään kautta tehnyt. Ei esim. kannata jättää sandaaleja aurinkotuolin viereen, koska kun laitat ne takaisin jalkaan niin jalkapohjat palavat. Samanlaisen kokemuksen sain pyörän satulan kanssa. - Ihan pikkuisen kuumotti paikkoja!
Mutta vielä muutama hullu huomio tästä ihmeellisestä maasta - KYSYMYKSELLÄ TIESITKÖ?
AIHEPIIRINÄ SUUNTA:
Alkuaikaan oli tosi vaikea astua kaupan ovista sisään, - tai ulos. Ei sillä, että kaupassa soppailu on aina kivaa mutta kun joka kerran pois lähtiessä törmäsi oveen. Ne aukesivat suomalaisittain väärin päin. Sitähän oli tottunut siihen, että ulos mennessä ovi työnnetään auki.
Olen pienessä päässäni päätellyt muutakin näistä kummallisista suunnista. Kun Kotkassa kävin kuntosalilla Zumbaamassa niin peruskäännös tapahtui melkein aina eteenpäin (vastapäivään) mutta täällä käännös aloitetaan aina taaksepäin, myötäpäivää.
![]() |
SUOMALAINEN TAPA |
(Uruguaylaisen version pitäisi olla vielä peilikuva, en saanut sitä kääntymään akselinsa ympäri.)
![]() |
URUGUAYLAINEN TAPA |
KELLONAJAT:
Vieläkin tekee tiukkaa tämä päivän rytmittäminen. Suomalaisittain täkäläinen siesta olisi mitä parhainta aikaa oleilla kylillä, käydä kaupoissa tai kahviloissa. Mutta ei... Kaikki kaupat viettävät siestaa noin kello 11/12 - 14/15 aikoihin. Aamuisin en ihan varmasti kerkeä kauppoihin jos en todella ota sitä asiakseni. Vain muutama suurin (ruoka)kauppa pitää ovensa auki koko päivän. Pienemmät kaupat menevät kiinni jo kahdeksan aikoihin illalla, mutta ainakin TATA (vrt. S-Market/Karhula) voi olla auki jopa yhteetoista illalla.
Ruoka-ajat ovat myös suomalaisittain hankalia. Edelleenkään en ole tottunut syömään päivän tukevinta ateriaa yhdeksän aikaan illalla. Useat ravintolat ovat auki aamupäivästä - iltapäivään, jolloin ne tarjoavat ns. jotain kevyttä purtavaa. Sitten ne sulkeutuvat vähäksi aikaa ja avautuvat vasta kahdeksan jälkeen uudelleen. Paikalliset ilmestyvät ravintoloihin perheittäin tai suvuittain vasta klo 10-11 aikoihin. Ja tietysti lapset ovat mukana myös.
Nuorison disco alkaa lauantai-iltana (vai pitäisikö sanoa sunnuntaiaamuna) klo 00.30 . Discokuljetusta odetellessa nuoriso näyttää hengailevan porukoissa Ramplalla (tien laidassa, hotellimme vieressä). Riekkuminen discossa loppuu sitten klo 06.30 kun kuljetus takaisin lähtee.
YRITTÄJYYS:
Suomessahan on nyt erityisesti muotia yrittäjyys. Kouluihin on tulossa yrittäjyyskasvatusta liitettynä oppiaineisiin ja yrittäjyyteen kannustetaan - niin sisäiseen kuin ulkoiseenkin. Mun mielipide on, että täällä EI OLE yrittäjyyttä. Johtuuko se sitten ajattelutavan kapea-alaisuudesta vai siitä, että yhtä hommaa voi tehdä vaikka kolme ihmistä vai vastuun jakamisesta - eräänlaisesta kastijaosta.
Esim. kaupan kassan tehdessä lyöntivirheen hänen tulee huutaa kuuluvalla äänellä "korjaajaa". Sitten hetken päästä ilmestyy ihminen, joka kuuntelee kassan selityksen ja vetää avainkortilla lukulaitteesta tai painaa yhtä nappulaa, jonka jälkeen kassa saa korjata virheensä.
Tai vaatekaupassa on myyjä, joka voi esitellä sinulle tuotteita. Kun sitten päätät ostaa niin toinen myyjä kirjoittaa (useinmiten vielä käsin) kuitin sinulle ostoksestasi ja kolmas on valtuutettu rahastamaan tuotteesi (rumasti sanottuna: yks puhuu, toinen kirjoittaa ja kolmas laskee).
Toisaalta kun yrität tilata ruokaa tai juomaa niin useimpiin listalta valitsemiisi annoksiin tulee vastaus, että sitä ei nyt tällä kertaa ole. Loppujen lopuksi päädyt kysymään, että mitä listalla sitten on? Tai kenkäkaupassa yrität löytää omaa kokoasi olevat kengät ja useinmiten saat vastaukseksi ettei muita kokoja ole kuin ne yhdet siinä hyllyssä. Ei siis puhettakaan, että mentäisiin tarkistamaan asia jostain tai edes yritettäisiin ehdottaa jotain toista vastaavaa.
Ajattelutapa näyttää olevan konkreettisesti tämä: "En mie tiiä, mie oon vaan täällä töissä".
Meille mañana on vitsi, mutta täällä täyttä totta. Ihan normaalia on, että homma luvataan hoitaa mutta se hoituu vasta miljoonan soiton ja muistutuksen jälkeen. Esim. eräs ystäväperhe odotti parillapuita kolme viikkoa. Aina oli sovittu aika milloin puut tuodaan, mutta tuoja ei koskaan ilmestynyt paikalle. Suomalainen oli ilman muuta joka kerran järjestänyt asiansa niin että kerkesi paikalle.
Kerran taas asioiden kummallisesta vääntymisestä tietoisina päätimme varmistaa vähän kauempana olevaan kauppaan menon ja kysyimme puhelimessa sen aukiolo ajat. Ajoimme 40 minuutin matkan läheiseen kaupunkiin vain todetaksemme, että puoti oli kiinni. Nyt olemme soitelleet joka paikkaan selvittääksemme aukioloajat ja joka kerta saamme eri vastauksen.
HAUSKOJA JUTTUJA MATKAN VARRELTA uruguaylaisten suusta:
Tästä en tiedä onko tämä legenda todellakin totta. Mutta alkujaan suomalaisten työmiesten ilmestyessä tehtaalle uruguaylaisten keskuudessa kuulemma kulki huhu, että tänne tulleet suomalaiset ovat rangaistusvankeja, jotka on laitettu töihin.???
Yksi uruguaylainen naisihminen on minusta kommentoinut hauskasti suomalaisia miehiä.
- Suomalaiset miehet kuulemma näyttävät ikäistään nuoremmalta sen takia, että ovat puolet vuodesta pakasteessa.
- Samainen nainen oli kerran ihmetellyt suomalaisten miehien rauhallisuutta, kiltteyttä ja sitä etteivät he koskaan sano naisille vastaan. Johon joku vääräleukasuomalainen oli vastannut että "suomalaiset miehet ovat jo oppineet, että naiset ovat aina oikeassa".
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Jaa kanssani ajatuksiasi blogistani!