Sitä sun tätä, hassuja huomioita kaikenlaisista asioista

Viime viikolla kävimme kavereiden kanssa Montevideossa käsityöläisEXPOssa??? Näyttely oli erittäin hieno mutta nyt aion hieman valaista matkustutapaa sinne. Voisi siis kuvitella, että linja-automatkailu on seikkailu kun ottaa huomioon kaiken muun liikenteen ja autojen kunnon. Mutta niin kuin useasti mulle näyttää käyvän täällä - kaikki onkin viimeisen päälle nykyaikaista.

Montevidion bussiauto oli nykyaikainen, jopa hienonpi kuin meidän uusimmat bussimme. Jo linja-autoasemalle meitä oli opastamassa bussin sisälle kaksi herrasmiestä. Liikkeelle lähdettyämme sain palata takaisin Suomen 70-luvulle, sillä autossa oli ihka elävä rahastaja. Tosin häneltä puuttui se RAHASTAJAN LAUKKU, joka suomalaisilla rahastajilla aikoinaan oli. Rahastajan ja kuskin lisäksi autossa matkusti vielä kolmas henkilö, jonka työtehtävistä en päässyt selville. Ainut homma minkä näin hänen suorittavan oli meidän "mummojen" auttaminen kädestä pitäen autosta ulos.

Hassu huomio matkan varrelta oli myös se, että auto oli TUPATEN täynnä matkustajia. Aloitimme matkan klo 13.00 ja matka kesti n. 2½ tuntia. Ensimmäinen asia minkä paikalliset tekivät oli vetää verhot ikkunan eteen ja käydä siestalle. (Penkit muuten kääntyivät melkein makuuasentoon.) Täytyy kyllä myöntää, että hyvin olen oppinut tavoille, koska tein saman tempun itsekin. Vain "jotkut" suomalaiset pari penkkiriviä aikaisemmin jaksoivat nauraa ja pölöttää :) .

Takaisin palasimme puolen yön aikoihin. Eli auto starttasi yhdeksältä Montevideosta. Me maalaiset tietenkin eksyimme vakiovuoroon ja taas tuli uusia kokemuksia. En muista ikinä Suomessa olleeni arkipäivänä, yöllä niin täydessä linja-autossa. Bussin seinällä oli tieto, että bussiin mahtuu 42 istumaan ja 19 seisomaan. Seisomapaikkoja ei kuitenkaan tarvinnut kauaa käyttää sillä porukka autossa vaihtui varsin tiheään. Se siinä olikin kummallista. Auto pysähteli jokaisella bensa-asemalla, kahvilan lieppeillä, jopa liikenneympyrässä. Ja jokaisessa pysähdyspaikassa porukkaa lähti ja tuli vielä enemmän lisää (keskellä yötä, kello oli siis 22-23.30).

Monesti ihmetyttää, varsinkin palveluammateista löytyvä ihmismassa. Niin kuin nyt linja-auton henkilökuntakin. Samoin kaupoissa on varmasti enemmän myyjiä kuin ostoksilla olevia. Bensa-asemalla seisoo rivissä henkilöitä valmiina täyttämään autosi tankin tai hedelmätiskillä toinen myyjä ottaa haluamasi hedelmät vastaan ja toinen punnitsee ne. MUTTA! Voi sitä palvelun hitautta, joskus jopa haluttomuutta paneutua asioihin. Yrittäminen ei todellakaan täällä ole päivän sana. Suomalaisilla menee hermo jo kassajonossa koska se liikkuu niin hitaasti. Tai siinä, että ensin löydät ostettavan tavaran, annat sen myyjälle, joka merkitsee siihen oman merkkinsä tai kirjoittaa laskun ja vasta sitten menet kassalle (myyjän sinne kiikuttuman tavaran kanssa) maksamaan ostoksen. Olen joskus ("rautakaupassa") jopa törmännyt siihen, että kassajonoonkin pitää ottaa jonotuslappu.

Entäs kun haluat ostaa jonkun palvelun esim. varata matkan, varata hotellihuoneen tai varata ruokailun suuremmalle porukalle. Se, että löydät PAIKAN, josta ko. palveluja voi kysellä on jo työn takana. Jos kyse on esim. matkan tai hotellin varaamisesta ja turistitoimistolla ei ole sitä myynnissä??, siihen lupaa???, tai tietoa??? tms. niin helpoin tapa on ilmoittaa ettei sitä tuotetta ole saatavilla kuin yrittää etsiä ja esitellä muita vaihtoehtoja. Monesti kummastuttaa, että paikalliset eivät tosiaankaan halua MYYDÄ tuotteita tai palveluja. Helpoimmin saa homman hoitumaan kun menee itse nettiin ja varaa/ostaa (ei onnistu tavaroilla)  haluamansa asian. Sama juttu ravintoloiden tai kahviloiden kanssa. Meny on todella pitkä mutta jos tilaat niin puoleen ehdotuksistasi tulee vastaus, että "sitä tuotetta ei tänään ole". Loppujen lopuksi löytyy vain yksi vaihtoehto, jonka voit saada. Vaate- kenkäkaupoissa on vain yksi-kaksi tuotetta samaa. Ja tietysti ei taatusti sinun kokoasia tai sitä väriä mitä haluat. Ja jos et osta sitä heti kun sen näet sitä ei enää tunnin päästä ole.

Viime viikolla postittaessani postikortteja törmäsin outoon juttuun. No, ensiksikin postihan oli työn ja tuskan takana löytää. Se oli piilotettu tavalliseen asuinrakennukseen ja ikinä ovea aukaistessa ei olisi olettanut sen löytyvän sieltä. Tosin posti oli vanhanaikainen, eikä nykyajasta tietoakaan. Paketteja lähetettäessä ne punnitaan vanhalla vaa'alla ja takakanteen pitää laittaa isolla oma nimikirjoitus. Mutta siis viime viikolla menin postittamaan joulukortteja. Oven avatessani törmäsin poliisiin ja valtavaan ihmismäärään, joka jonotti kahdelle kassalle. Se pakkettien lähetyspaikka oli tyhjä joten istuin rauhassa etsimään kassistani kirjekuoria kun poliisi koputtaa olkapäälleni ja selostaa jotain. Enhän minä tietenkään ymmärtänyt mitään. No, selvisi, että hän halusi minun ottavan hatun pois päästäni. Valtion virastoissa ei saa kuulemma pitää hattua, koska se vaikeuttaa tunnistamista jos vaikka aion ryöstää paikan. Minä tietysti pelästyin poliisia kun juuri edellisenä päivänä olin nähnyt kolme hampaisiin asti konepistooleilla (ehkä) varustautunutta poliisia. Vartioivat ilmeisesti pankin rahankuljetusta mutta minä vaihdoin nopeasti kadun toiselle puolelle. Siinä vaiheessa kun postin poliisi koputti olkapäällä tuli mieleen ne aseistetut miehet edellliseltä päivältä.

Vielä muutama juttu elämänmenostä täällä. En vieläkään ole tottunut siihen, että kaupat ovat kiinni 3-4 tuntia keskellä päivää. Aika usein lähden vieläkin kylille kävelemään väärään aikaan. Kerran väärään aikaan liikkeellä ollessani olisi tehnyt kauheasti mieli ottaa valokuva todistusaineistoksi paikallisesta siestasta. Ramplan tien varrella puretaan yhtä taloa. Noin yhden maissa kävelin siitä ohi. Ja näin, että kaivurikuski makasi oikosenaan työkoneensa kopissa ja kuormuri kuski oli peittänyt tuulilasin verholla ja sivuikkunasta näkyivät jalat retkottavan ulos. Ukot olivat ansaitulla siestalla (30 asteen helteessä). Toinen asia johon en todellakaan varmama totu on päivällisen syöminen ilta yhdeksän aikaan. Suurin osa ravintoloista aukeaa siestan jälkeen vasta klo 20.00 . Toki ymmärtäähän sen, että 30 asteen kuumuudessa ruoka ei maistu, hommat eivät suju nopsaan tai että keskellä päivää väsyttää. Täällä kaikki tehdään illalla. Ihan tavallista on nähdä jalkapallojoukkue pelaamassa pelikentällä klo 24 yöllä.