Kulkuneuvoja

 

Olenkin jo aikasemminkin kirjoittanut paikallisista kulkuneuvoista ja liikennekäyttäytymisestä. SIIS SITÄHÄN EI OLE, eli voin kirjoitta ihan mitä huomioita tahansa. Vieläkään en ole oppinut liikennesääntöjä. Mun periaate on se, että ajelen pääosin suomen säännöillä ja yritän väistää ja varoa kaikkea.

Mutta kulkuneuvoja ja kulkijoita täällä on kaikenlaisia. Eniten minua pelottaa ajaa pimeässä. Liikenteessä kun liikkuu aivan liian paljon mopoja joissa ei ole minkäänlaisia valoja. EI SIIS MITÄÄN. Eikä siinä vielä kaikki. Saattaa nimittäin olla niin että pimeän mopon kyydissä on koko perhe. Pahin mitä olen nähnyt on, että perheen isä ajoi, hänen edessään oli pikkulapsi, tarakalla istui äiti, joka piteli huopaan käärittyä vauvaa sylissään.

Saattaapa liikenteessä näkyä myös hevosia kärryineen ja paikallisia "cauchoja" hevosmiehiä. He tosin saattava ratsastella yksisuuntaista tietä väärään suuntaan. Olenpa nähnyt yhdet hevoskärryt ns. "moottoritielläkin" vastaantulijoiden kaistalla.
Ei taida täällä olla minkäänlaista katsastuskäytäntöä autoilla, mopoista puhumattakaan. Joskus ihan hirvittää nuo vastaan ajelevat kotterot.
Montevideossa vielä kuulemma osaksi käytetään hevospelejä jätteen keräämiseenkin.

Pelastusajoneuvot näyttävät suomalaisen silmissä melko alkeellisilta. Paloautot ovat sieltä vanhimmasta päästä. Poliisiautot ja ambulanssit näyttävät ainakin ulos päin asiallisilta. Olenpä nähnyt rannalla myös mm. poliisimönkkärin.



TÄSSÄ ON OMISTAUDUTTA ÄÄNENTOISTOLLE

Ramplan (yksi pääteistä) varrella näkyy kaikenlaisia kulkuneuvovirityksiä. Autoja, mopoja, skoottereita ja moottoripyöriä. Ja kaikissa niissä pitää olla kovaääniset: autoissa paksissa ja mopoissa istuimen alla.


Vieressä olevan moottoripolkupyörän halajaisin tuoda Suomeen. Mutta joku viisaampi valisti minua, että se ei ikinä tulisi menemään suomen katsastuksesta läpi.

Mutta on täällä sitten ihan hienojakin autoja - vanhoja. Syksyllä varsinkin Colonia del Sacramenton pääteillä oli kaiken näköisiä kokoontumisajoja ja auto esittelyjä. Luullakseni Uruguayssa on ihan laki, että vanhoja autoja ei saa myydä enää ulkomaille.

Näin on tai sitten ei!

Aurinko on nyt paahtanut täydeltä terältä kohta kuukauden. Lämpöasteet ovat pysytelleen 30 - 40 välissä. Jopa tälläinen intohimoinen auringonpalvojakin on tehnyt huomioita mm. siitä, että auringonotto on tuskaisaa puuhaa, kylille ei lähdetä koska voi olla ettei JAKSA enää kävellä takaisin, juomaa kuluu päivän aikana litrakaupalla, mutta saman verran sitten varmaan myös hikoilee ja taisinpa saada kokemuksen myös alkavasta auringonpistoksesta.

Muutaman huomionkin kuumasta auringosta olen kantapään kautta tehnyt. Ei esim. kannata jättää sandaaleja aurinkotuolin viereen, koska kun laitat ne takaisin jalkaan niin jalkapohjat palavat. Samanlaisen kokemuksen sain pyörän satulan kanssa. - Ihan pikkuisen kuumotti paikkoja!

Mutta vielä muutama hullu huomio tästä ihmeellisestä maasta - KYSYMYKSELLÄ TIESITKÖ?

AIHEPIIRINÄ SUUNTA:

Alkuaikaan oli tosi vaikea astua kaupan ovista sisään, - tai ulos. Ei sillä, että kaupassa soppailu on aina kivaa mutta kun joka kerran pois lähtiessä törmäsi oveen. Ne aukesivat suomalaisittain väärin päin. Sitähän oli tottunut siihen, että ulos mennessä ovi työnnetään auki.

Olen pienessä päässäni päätellyt muutakin näistä kummallisista suunnista. Kun Kotkassa kävin kuntosalilla Zumbaamassa niin peruskäännös tapahtui melkein aina eteenpäin (vastapäivään) mutta täällä käännös aloitetaan aina taaksepäin, myötäpäivää.

SUOMALAINEN TAPA

Karttaa katsellaan myös kummallisesta suunnasta. Meille etelä-Amerikka on näyttäytyy kapeana alaosasta ja leveämpänä yläosasta. Täällä sitä katsellaan juuri toisin päin eli katsellaan pohjoisesta alaspäin kun suomalaiset sihtaavat karttaa etelä-pohjoissuunnassa ylös päin. Äh, en osaa varmaan tätä selittää tarpeeksi hyvin. Katson jos löydän kuvan.
(Uruguaylaisen version pitäisi olla vielä peilikuva, en saanut sitä kääntymään akselinsa ympäri.)



URUGUAYLAINEN TAPA

Sitten on tämä auringon kierto. Kun on ainakin 50 vuotta katsellut auringon liikkeitä pohjoisella pallon puoliskolla niin on tosi vaikea tottua, että se kiertääkin nyt toisin päin. Joka päivä siihen törmää. Esimerkiksi kun menee rannalle autolla ja ajattelee jättää auton varjoon päiväksi. Alkuaikoina vielä ihmetteli paikallista tapaa parkkeerata aina väärälle puolelle (vaikka mun mielestä tien toisella puolella oli tilaa vaikka kuinka :) ) kunnes huomasi, että paikalliset parkkeerasivatkin paremmin. Rannalta palatessa minun auto oli täydessä auringonpaisteessa (auton sisällä ainakin "100" astetta) ja paikallisten autot olivat varjossa. Tosin joulukuussa tämäkään järkeily ei pätenyt kun aurinko paistoi suoraan yläpuolelta. Eli jos ei saanut autoa puun alle varjoon, ei ollut toivoakaan viileämmistä sisätiloista. Joku on vielä väittänyt, että esim. kun pesualtaasta vesi valuu putkistoon niin se kiertyy siellä toiseen suuntaan kuin Suomessa????

KELLONAJAT:

Vieläkin tekee tiukkaa tämä päivän rytmittäminen. Suomalaisittain täkäläinen siesta olisi mitä parhainta aikaa oleilla kylillä, käydä kaupoissa tai kahviloissa. Mutta ei... Kaikki kaupat viettävät siestaa noin kello 11/12 - 14/15 aikoihin. Aamuisin en ihan varmasti kerkeä kauppoihin jos en todella ota sitä asiakseni. Vain muutama suurin (ruoka)kauppa pitää ovensa auki koko päivän. Pienemmät kaupat menevät kiinni jo kahdeksan aikoihin illalla, mutta ainakin TATA (vrt. S-Market/Karhula) voi olla auki jopa yhteetoista illalla.

Ruoka-ajat ovat myös suomalaisittain hankalia. Edelleenkään en ole tottunut syömään päivän tukevinta ateriaa yhdeksän aikaan illalla. Useat ravintolat ovat auki aamupäivästä - iltapäivään, jolloin ne tarjoavat ns. jotain kevyttä purtavaa. Sitten ne sulkeutuvat vähäksi aikaa ja avautuvat vasta kahdeksan jälkeen uudelleen. Paikalliset ilmestyvät ravintoloihin perheittäin tai suvuittain vasta klo 10-11 aikoihin. Ja tietysti lapset ovat mukana myös.

Nuorison disco alkaa lauantai-iltana (vai pitäisikö sanoa sunnuntaiaamuna) klo 00.30 . Discokuljetusta odetellessa nuoriso näyttää hengailevan porukoissa Ramplalla (tien laidassa, hotellimme vieressä). Riekkuminen discossa loppuu sitten klo 06.30 kun kuljetus takaisin lähtee.

YRITTÄJYYS:
Suomessahan on nyt erityisesti muotia yrittäjyys. Kouluihin on tulossa yrittäjyyskasvatusta liitettynä oppiaineisiin ja yrittäjyyteen kannustetaan - niin sisäiseen kuin ulkoiseenkin. Mun mielipide on, että täällä EI OLE yrittäjyyttä. Johtuuko se sitten ajattelutavan kapea-alaisuudesta vai siitä, että yhtä hommaa voi tehdä vaikka kolme ihmistä vai vastuun jakamisesta - eräänlaisesta kastijaosta.
Esim. kaupan kassan tehdessä lyöntivirheen hänen tulee huutaa kuuluvalla äänellä "korjaajaa". Sitten hetken päästä ilmestyy ihminen, joka kuuntelee kassan selityksen ja vetää avainkortilla lukulaitteesta tai painaa yhtä nappulaa, jonka jälkeen kassa saa korjata virheensä.

Tai vaatekaupassa on myyjä, joka voi esitellä sinulle tuotteita. Kun sitten päätät ostaa niin toinen myyjä kirjoittaa (useinmiten vielä käsin) kuitin sinulle ostoksestasi ja kolmas on valtuutettu rahastamaan tuotteesi (rumasti sanottuna: yks puhuu, toinen kirjoittaa ja kolmas laskee).
Toisaalta kun yrität tilata ruokaa tai juomaa niin useimpiin listalta valitsemiisi annoksiin tulee vastaus, että sitä ei nyt tällä kertaa ole. Loppujen lopuksi päädyt kysymään, että mitä listalla sitten on? Tai kenkäkaupassa yrität löytää omaa kokoasi olevat kengät ja useinmiten saat vastaukseksi ettei muita kokoja ole kuin ne yhdet siinä hyllyssä. Ei siis puhettakaan, että mentäisiin tarkistamaan asia jostain tai edes yritettäisiin ehdottaa jotain toista vastaavaa.
Ajattelutapa näyttää olevan konkreettisesti tämä: "En mie tiiä, mie oon vaan täällä töissä".

Meille mañana on vitsi, mutta täällä täyttä totta. Ihan normaalia on, että homma luvataan hoitaa mutta se hoituu vasta miljoonan soiton ja muistutuksen jälkeen. Esim. eräs ystäväperhe odotti parillapuita kolme viikkoa. Aina oli sovittu aika milloin puut tuodaan, mutta tuoja ei koskaan ilmestynyt paikalle. Suomalainen oli ilman muuta joka kerran järjestänyt asiansa niin että kerkesi paikalle.

 Kerran taas asioiden kummallisesta vääntymisestä tietoisina päätimme varmistaa vähän kauempana olevaan kauppaan menon ja kysyimme puhelimessa sen aukiolo ajat. Ajoimme 40 minuutin matkan läheiseen kaupunkiin vain todetaksemme, että puoti oli kiinni. Nyt olemme soitelleet joka paikkaan selvittääksemme aukioloajat ja joka kerta saamme eri vastauksen.

HAUSKOJA JUTTUJA MATKAN VARRELTA uruguaylaisten suusta:
Tästä en tiedä onko tämä legenda todellakin totta. Mutta alkujaan suomalaisten työmiesten ilmestyessä tehtaalle uruguaylaisten keskuudessa kuulemma kulki huhu, että tänne tulleet suomalaiset ovat rangaistusvankeja, jotka on laitettu töihin.???

Yksi uruguaylainen naisihminen on minusta kommentoinut hauskasti suomalaisia miehiä.
 - Suomalaiset miehet kuulemma näyttävät ikäistään nuoremmalta sen takia, että ovat puolet vuodesta pakasteessa.
 - Samainen nainen oli kerran ihmetellyt suomalaisten miehien rauhallisuutta, kiltteyttä ja sitä etteivät he koskaan sano naisille vastaan. Johon joku vääräleukasuomalainen oli vastannut että "suomalaiset miehet ovat jo oppineet, että naiset ovat aina oikeassa".

Joulu ja uusi vuosi

Joulu se meni täälläkin, sekä uusi vuosi, -näköjään. Joulu ei kylläkään pahemmin katukuvassa näkynyt. Kaupasta (siitä yhdestä ainoasta) olisi voinut tietysti ostaa muovisen joulukuusen tai joulukoristeita. Suomalaisittain ei tuntunut yhtään joululta. Sekä jouluna, että uutena vuotena paukuteltiin raketteja. Tuntui, että jouluna niitä lensi taivaalle enemmän. Tosin rakettien paukuttelu oli ihan suomalaista luokkaa. Ei siis mikään erityisnen spektaakkeli.

Täältä lähti paljon suomalaisia kotisuomeen joulun viettoon ja meitä täällä olevia on vain muutama jäljellä. Meidän joulun ohjelmaan kuului aamupäivällä skypettäminen omille lapsille ja siskoille. Lapset viettivät jouluaaton Taina-siskon perheen luona. Sinne meni myös Tupu perinteisesti mukaan.

 

Puolen päivän jälkeen menimme katsomaan saksalaista ”avointa” joulua ystävien luokse. Saksassa on kuulemma tapana, että jouluaattona käydään ystäväperheiden luona vierailulla ja illalla sitten rauhoitutaan perhejouluun. Suurimman osan tästä juhlasta vietimme uima-altaassa. Lähentelihän lämpötila 40 astetta.  Jouluaattoillan vietimme Niemisten kanssa. Niemisethän ovat meidän perhetuttuja jo meidän Varkauden ajoilta. Jouluinen joulukinkku vaihtui härkään. Eli meillä oli tänä jouluna jouluhärkää.  Me ehtoiset emännät olimme paistaneet joulupipareita (ilman siirappia ja soodaa) ja leiponeet karjalanpiirakoita (ruisjauhojen metsästyksen jälkeen) jo hyvissä ajoin. Muuta suomalaista jouluruokaa ei sitten ollutkaan.

 

Uuden vuoden vietimme kylillä. Ystävät olivat varanneet pöydän paikallisesta ravintolasta (siitä yhdestä ainoasta, joka oli auki). Istuttiin iltaan ulkopöydissä, keikkuihan lämpömittari vielä puolen yön aikanakin 30 asteen paikkeilla. Mukavaa oli, - ERILAISTA.

Juustotiloilla

Vähän ennen joulua vierailimme erilaisilla juustotiloilla. Kiinnostusta vierailuun suomalaisten piirissä oli niin paljon, että porukka oli jaettu kahteen ryhmään kahdelle perjantaipäivälle.

Ohjelmassa oli tilat, joiden tuotteet valmistettiin lehmien, lampaiden ja vuohien maidosta luomuperiaatteella. Tosin toinen ryhmä, jossa itse olin, joutui jättämään lehmätilan väliin. Mutta ohjelmaan riitti kyllä tarpeeksi noissa kahdessa muussakin tilassa ja luomutilaruokailussa.

Tapasimme ensin boheemin lampaiden kasvattajan, joka teki hommaa harrastuksenaan. Päätyökseen hän ilmoitti arkkitehtuurin ja talojen rakentamisen. Lampaita hänellä oli noin 30 kappaletta. Juuston jalostuspaikkana hänellä oli vanha kontti, joka kylläkin oli viimeisen päälle puhdas ja hyvin hoidettu.

Vuohitila oli jo suurempi farmi yhden perheen hoidossa. He olivat aloittaneet ensin parilla vuohella ja pikkuhiljaa kasvattaneet laumaansa suuremmaksi. Muistaakseni sielläkin oli noin 20-25 vuohta aitauksessa. Ja tietysti yksi yksinäinen pukki kaiken vartijana vielä nyt erikseen omalla alueella. Sillä alkaa kuulemma onnenpäivät tammi-helmikuussa. 

Lopuksi lähdimme mukavan oppaamme omalle tilalle ruokailemaan. Tilan nimi oli Blancarena, Cocina DeOrigen ( http://www.blancarena.com/ ). Se oli aivan mahtava paikka. Pariskunta valmisti itse ruuan luomutuotteista, joita he itse olivat kasvattaneet tai ostaneet lähitiloilta. Ryhmällemme oli katettu pöytä Suuren puun katveeseen. Viereisellä niityllä näkyi valkoisia hevosia (vain ne prinnsit puuttuivat) ja lampaita. Ruokaseurana meillä oli innokas kana.

Ruoka oli viimeisen päälle hyvää. Tunnelma ja tarjoilu loistavaa. Ilmakin suosi meitä. Tämä oli ensimmäinen paikka jossa täällä Uruguayssa todella oli paneuduttu ruuan ulkonäköön ja makuun. Aika kului siivillä, mukavassa seurassa ja upeita uusia makuja maistellen.

THE BIG FACTORY

Pääsivätpä vaimotkin vierailemaan valmistuvassa tehtaassa. Kuumana sunnuntaipäivänä lähdimme liikkeelle tilausajobussilla. Matkahan tehtaalle kestää noin 45-60 minuuttia. Sitä tietä meidän puolisot sahaavat päivästä toiseen. Matkan varrella on tapahtunut kaikenlaista. Kaikilla kun ei ihan ole ajaminen hallussa ja liikennesäännöt ovat mitkä ovat. Markku kertoo melkein törmänneensä ainakin lehmiin, kanoihin ja hevosiin toisista, keskelle tietä, pysähtyneistä autoista puhumattakaan. No, me ei linja-autolla törmätty mihinkään, olihan sunnuntaipäivä.

Ennen kuin tehdaskierrokselle pääsi edes mukaan, piti olla henkilöllisyys todistettuna ja  passinnumerot annettuna jo etukäteen. Pääsimme siis sisään alueelle, joka on kuulemma noin kolme kilometriä päästä päähän. Seuraavaksi saimme lyhyen esittelyn tehtaasta ja sen eri osista. Aika paljon meni ohi korvien mutta eihän se haitannut, olin kuullut melkolailla saman esitelmän jo kaksi kertaa portin ulkopuolella pyörähtäessäni. Muuta ei jäänyt mieleen kuin että, on linjaa, piippua, kattilaa, satamaa, haketta, puuta, lipeää, vettä, kemikaaleja yms. Yhtään numeroa en muista vaikka niitä vilisi puheessa paljonkin. Mutta se kävi selväksi, että tehdas on ISO.

Sitten hyppäsimme linja-autoon takaisin ja pääsimme tehdaskierrokselle. (Voi olla että käsitteet on tässä seuraavassa jutussa ihan päinmäntyä, onhan ne yhden puolibondin käsityksiä.) Ensimmäinen paikka, jossa pysähdyimme oli valtava puupino- ja hakekasa-alue. Jotain sellaista muistan kuulleeni, että tehdas käyttää yhden rekka-autollisen puita muutamassa minuutissa. Siitä voi sitten kuvitella, miten monta rekka-autollista puuta tulee koko ajan tehtaalle ja miten paljon pitää olla varastossa, että homma hoituu. (Olisikohan ollut niin, että kolmen viikon?? vai olikohan niin että kolmen päivän?? varasto pitää olla.)

Seuraavaksi kurvasimme läheltä satamaa. Sen kautta tuodaan ja viedään tuotteita, en muista mitä tuodaan mutta ainakin sellu"pahveja"?? viedään Aasiaan. Niistä sitten kuulemma tehdään paperia. Ajelu jatkuin tehdasalueella ja enimmäkseen näimme putkia, jotka mutkittelivat ja tekivät kaikenlaisia kiemuroita. Ne näyttivät jatkuvan ja riittävän ihan joka paikkaan. Tälläiselle maallikolle tuli mieleen, että miten ihmeessä jokaisen putken kiemura ja tehtävä oli suunniteltu ja rakennettu niin että kaikki toimii.

Paras paikka oli "Uruguayn suosituin ravintola" eli työntekijöiden ruokala. Täytyyhän sen olla, jos työntekijöitä on noin 4000 ja melko suuri osa ruokailee siellä päivittäin. Parissa tunnissa tämä ravintola on ruokkinut noin 3000 ihmistä. Ruoka on kuulemma ihan hyvää, mutta melkolailla samaa päivästä toiseen. Sääntönä on kuulemma, että köntti lihaa on tarjottava. Vaihtoehtona ruokailijalla on ota tai jätä. Ruokalassa on myös allergia/dieettilinja mutta sinne voi mennä vain luvan kanssa. Ruokalassa tarjoillaan myös aamiainen ja iltapala.

Päivän päätteeksi palasimme toimistotiloihin, jossa meille tarjottiin virvokkeita. Oli mukava vierailu vaikka ulkona paahtoi aurinko täydellä terällä.