tiistai 26. marraskuuta 2013

Parturissa

Kuukauden päivät keräsin rohkeutta parturireissulle kun olin kuullut vaikka minkälaisia juttuja erinäisistä kokemuksista.

Markku vieraili ensin "Pablo Papiljontiksi" (Paolo Valenti) nimeämässämme parturissa. Tulos ei ollut kovinkaan hyvä ja minä jouduin leikkausta tuunaamaan. Sekös lisäsi ennestään ennakkoluuloani.
Ja joku naisistakin kertoi kokemuksensä kampaajalla kestäneen 3-4 tuntia, tuloksella välttävä.

ELI: Kampaajalle mennään täällä silloin kun aikaa on. Astutaan vaan ovesta sisään, mutta on myös varauduttava odottamaan tunnin - pari. Ainakin yhdessä kampaamossa voi varata ajan jollekin tietylle päivällä ja se aika sitten pitää - jos pitää. Kampaaja/parturi voi myös kertoa, että hän pystyy ottamaan työn vaikka tunnin päähän ja voit mennä sitten siksi aikaa viettämään aikaa kaupungille. Näin minulle kävi. (Mutta kaupungilla ei aikaa kannata viettää, joten tungin itseni lähellä asuvan ystävän luokse kahville.)

Minä ajattelin aloittaa kampaamokokemukseni pelkällä hiustenleikkuulla.  Kaverit olivat kertoneet, että jos värin haluaa niin sitten kannattaa varautua tosi piiiiitkään aikaan. Minä olin varautunut jo Suomesta lähtiessä hiusväripurkilla ja sen avulla aioin saada tummat hiukseni takaisin. Lisäksi olin varuiksi kysynyt espanjan opettajalta käsikirjoituksen kampaamosanastosta ja -lauseista, mitä minun pitää sanoa.

Marssin siis viimein rohkeasti Belem Sagasti - nimiseen kampaamoon. Latelin open opettamat lauseet ja näytinkin tulleeni ymmärretyksi. Halusin hiusten pesun ja leikkauksen. Jouduin sen tunnin odottamaan mutta sen jälkeen tulin tyhjään kampaamoon.

Ensimmäiseksi "omistaja" - Belem? komensi tytön pesemään hiukseni. Se tapahtui todella huolella ja päähierontakin näytti kuuluvan tapahtumaan. Hiusten peseminen kesti ehkä noin 10 minuuttia. Sitten minut istutettiin peilin eteen ja Belem sekä kolme muuta naista kerääntyivät ympärilleni. Yritin selittää, että sivuilta ja takaa lyhkäseksi ja toiselle sivulle jätetään päälaelle pidemmin tukkaa (olihan mulla se käsikirjoitus josta luin lauseet). Leikkaaminen näytti sujuvan ihan hyvin, hitaasti ja välillä hiuksia kostuttaen. (Ne kolme muuta naista ihmettelivät vieressä.) Tukkaa irtosi iso kasa ja minua alkoi hirvittää.

Lopuksi istuin tuolissa hiukset edelleen märkänä. Belen laittoin ilmeisesti jotain geeliä tukkaani ja totesi homman hoidetuksi. Minä jäin istumaan tuoliin kun tietysti oletin, että tukka kuivataan. No, älysin viimein ettei palveluun kuulu hiustenkuivaus ja minun aika maksaa työstä.

Koko hoito maksoin 420 pesoa eli noin 15 euroa ja kesti kaikkineen puoli tuntia. Lähdin kampaamosta tukka hyvin lyhyenä ja HARMAANA, mutta mielestäni ihan hyvin leikattuna. Kotona vetäisin värin päähän (ja vähän seinille, matoille, suihkuverhoille ja pyyhkeillekin). Väri näytti tarttuvan hyvin myös olkapäille. Muutamaan päivään ei voi siis käyttää hihatonta paitaa.

2 kommenttia :

  1. Ihana lukea näistä sun seikkailuista täällä kukana kotona, varsinkin kun olo ei ole kummoinen ja haluaisi vain vajota maan alle. Kiitos piristysruiskeista ja jatka samaan malliin! Kirsti

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kirsti! Aina lämmittää mukavasti kun saa ystäviltä kommentteja, että lukevat blogiani.

    VastaaPoista

Jaa kanssani ajatuksiasi blogistani!