Opettaja Uruguaylaisessa koulussa

Selvittelen tässä hieman opettajan asemaa Urugualaisessa koulusysteemissä. Aikaisemminhan kirjoitin vierailustamme koulussa, joka oli kokemus sinänsä. Jätin siitä jutusta kuitenkin tarkoituksella pois opettajan ammattiin liittyviä asioita. Tästä tulevasta jutusta en voi väittää, että se on faktaa mutta näin se minulle on selvitetty ja kerrottu.

Opettajaksi pääsee kun vaan haluaa. Moni nimittäin ei todellakaan halua sitä täällä. Varsinkaan yläkoulujen opettajiksi ei ole tunkua. (Huhutaankin, että yläkoulun opettajiksi "päässeet/joutuneet" eivät todellakaan hallitse alaansa.) Opeksi ruvetaan kun on aika mennä yliopistoon. Opettajainstituutti on yliopiston alainen neljävuotinen koulutus. Mutta on olemassa myös vähän alempitasoisia opettajain kouluja. Lähimmät opeinstituutit ja koulut ovat n. tunnin ajomatkan päässä täältä. Paikkakunnilla nimiltään Rosario tai Carmelo. Yläkoulun opettavien osalta koulutus on ehkä meidän ammattikoulun tasoista valmennusta opettajaksi. Täällä on myös julkaistu tutkimus, jossa väitetään, että 40% opettajista on oppimisvaikeuksia. Sehän tosin ei aina kerro koko totuutta taidoista ja vaikeuksien laadusta, mutta jos opella on esim. paha luki-vaikeus niin mitenhän oppilaiden opettaminen oikein sujuu???

Opinnoissa paneudutaan ns. akateemisiin taitoihin, mutta esimerkiksi ei ollenkaan taito- ja taideaineiden opettamiseen. Valmistuakseen opettajaksi tarvitaan yksi kirjallinen koe pedagogiikasta ja didaktiikasta. Koulutuksella kerätään ns. pisteitä. Pisteet taas riippuvat siitä miten onnistut kokeessa. Korkeimmat pisteet ovat 100 pistettä koulutuksesta. Yli 50 pisteellä saa elinikäisen opetusluvan ja mahdollisesti valtion viran. Myös työkokemuksesta voi saada enintään 40 pistettä.

Mielenkiintoista on, että valtion virat julkisissa kouluissa ovat kovin haluttuja ja niistä maksetaan huomattavasti parempaa palkkaa kuin yksityiskoulun opettajille. (Montevideossa tosin ilmeisimmin on yksityiskoulussakin palkat lähelllä julkisen koulun palkkaa.) eli kääntäen ne, jotka eivät saa julkisen koulun virkaa, hakeutuvat yksityiskoulujen opettajiksi. Tämä sama ilmiö on myös sairaanhoitopalveluissa. Yksityisellä sektorilla on paljon huonommat palkat, joten julkisiin palveluihin on tunkua ja yksityispuolelle ikään kuin joudutaan töihin odottelemaan, joskos joskus saisi viran julkiselle puolelle.

Opetussuunnitelma on olemassa, mutta se on hyvin yleisellä tasolla, lähinnä pelataan teemoilla. Eikä opettajilla ole pakko noudattaa sitä. Kuten aikaisemmasta kirjoituksestani koulusta käy ilmi, niin opettajat saavat melko vapaat kädet toteuttaa omat tuntinsa. Eli jos tänään on tokaluokkalaisilla matematiikassa kertotauluja niin huomenna sitten siirrytäänkin desimaalilukuihin. Opettaminen on lähinnä tiedon kaatamista oppilaiden päähän ja sen tiedon oppilaat tunnollisesti kopioivat taululta. Oppikirjoja ei ole.

Opettajan "pitäisi" suunnitella tunnit. Tuntien suunnitteluun vaikuttaa se kuinka "natsi" rehtori on. Jotkut rehtorit käyvät tarkistamassa opettajiensa suunnitelmat, suurin osa varmaan ei. Toisaalta hyvinhän sitä saa tunnit kulumaan kun kirjoittaa jostain kirjasta asiat taululle ja oppilaat sitten tunnin aikana ne kopioivat. Alkuopetus ei ole haluttu ura opettajille, sillä se saattaa leimata open huonoksi opettajaksi jos oppilas ei opikaan esim. lukemaan tai laskemaan.

Koska kaikkien alakoulujen oppilaiden työpäivä on neljä tuntia on se myös sama opettajilla. Siitä he myös saavat palkan. Ei mitään muita lisiä. Se onkin aiheuttanut sen, että suurin osa opettajakunnasta käy opettamassa ensin aamuvuoron lapsen (4h) ja iltapäivällä he muuttavat toiseen kouluun opettamaan iltaryhmän lapsia (4h).
Entäs sitten palkka? Palkka pyöriin 14000 -15000 peson välissä, eli kuukausipalkka yhdestä neljän tunnin työrupeamasta on 452 - 485 euroa. Jos olet ollut n. 30 vuotta virassa voit saada palkkaa 18000 pesoa eli noin 582 euroa. Miettikää! Kuka meistä eläisi kahtatyötä tekemällä noin 1000 eurolla kuukausi? Puolustukseksi ei voin myöskään sanoa sitä, että elinkustannukset ovat täällä halvemmat, KUN NIIN EI OIKEASTI OLE - ainakaan perheelliselle. (Esim. meillä menee kuukaudessa sama rahamäärä ruokakauppaan kun Suomessakin.)

Tämän kaiken alku- ja juurianalyysi, eli kehno koulutus. kehno arvostus ja olematon palkka…. Uruguayssa kyllä ylipäätään keskipalkat eivät yllä ilmeisimmin lähellekään tuhatta dollaria ja täällähän puhtaan aina käteen jäävästä.

Entäs opettajan eläke? Haastattelemani opettaja on tehnyt työtä valtion koulussa 35 vuotta. Nyt hänen eläkeensä on 82% prosenttia maksimipalkasta eli noin 480 euroa kuukaudessa. En yhtään ihmettele, että hän antaa yksityistunteja vielä eläkkeelläkin.